Stress Level 100?

Onkohan tästä tulossa tapa, että viikon välein sunnuntaisin käyn täällä avaamassa sydäntäni ja avautumassa teille milloin mistäkin? Sydänsunnuntai. Mikä ettei. 

Huh, näin koeviikon keskellä tälläinen purkautuminen tekee kyllä hyvää. Viikonloppuna luin ahkerasti kokeisiin oli kaikkea muuta tekemistä kuin kokeisiin lukemista... Perjantai-ilta meni Maijan kanssa Turussa, lauantai meni yllättäen ratsastaessa, sohvalla löllöillessä, pikkujouluissa ja kummisedän 40-vuotispippaloissa. Tämä päivä alkoi pitkään nukkumisella, parin tunnin salitreenillä ja Maijan kanssa hetkisen Hansassa kiertelyn. Viidstä eteenpäin uppouidin matikan kamalaan maailmaan. Nyt olen jo onneksi päässyt hetkeksi sieltä ulos. Enkä halua sinne enää ikinä takaisin. Hei pliis. Se ei vaan ole mun juttu ja vihaan sitä, joten miksi ihmeessä mun on sitä pakko opiskella...? Doesn't make any sense... 

En tiedä johtuuko melkein koko ajan tuleva päänsisäinen huuto "**ttu mä en jaksa" melko suuresta stressistä, paineista, tästä pimeydestä vai mistä ihmeestä? Salilla käynti ja ihana ystävä/iahant ystävät kyllä on niitä upeita asioita joita todellakin jaksaa! Muut onkin sitten ihan eri juttu... 
Luulisin tämän vain olevan tämmöinen pieni aikakausi mun elämässä, joka menee ohi ajallaan. Ainakin suuresti toivon niin. Toivon myös että se menisi mahdollisimman pian ohi...

Ei tässä ole mitään hätää. Ei vaan millään jaksa tehdä normaaleja asioita ja toi koulu...argh ei vaan kiinnosta. Silti kaikki muu on kuitenkin hyvin. 
Ehkä ensi viikosta tulee parempi. - Ja ehkä saan tulla postaamaan pian muustakin kun sydämen asioista. Toivotaan näin.

Xx Aino