Ylikunto. Ylivitunkunto. Argh. Iski kyllä nyt pahaan paikkaan... Väsymystä ilmassa, kiukkuisia ilmeitä ja sanoja, hengästymisiä pikkumatkoilla ja rappusissa, päänsärkyä, stressiä, hampaiden narskuttelua öisin (esimerkiksi niin paljon että eräs etuhampaistani päätti lohjeta) ja muuta todella tylsää. Motivaatiota olisi kyllä vaikka muille jakaa! Ja tekisi kyllä mieli jakaakin! Aina ei ole kuitenkaan motivaatiosta tai omasta halusta kiinni. Pitää myös kuunnella omaa kroppaa ja mennä lähes täysin sen ehdoilla. Halusin tai en, nyt on levon paikka. Paljon unta ja paljon ruokaa. Kuin vauvat konsanaan. Tänään kävin terkkarilla kitisemässä jatkuvasta väsymyksestä, vaikka olen nyt monena yönä nukkunut sen huimat 8 tuntia! Olen myös uhrannut jo kaksi salitreeniä levolle. Kävin siis kysäisemässä missä vika. Sieltä se sitten tuli, asia jota en olisi halunnut kuulla. Ylikunto. "Ylikunto tai ylirasitus tarkoittaa sitä, että elimistöä on rasitettu enemmän kuin mistä sillä on mahdollisuudet palautua. Ylikunto heikentää elimistön suorituskykyä." - Wikipedia Nyt olisi tarkoitus siis hieman hidastaa tahtia, rentoutua, nukkua, syödä ja aloittaa hetken kuluttua salitreenit uudestaan hieman rauhallisemmalla temmolla. Ei enää niitä 6-7 kertaa viikossa rankkoja settejä salilla, vaan aloitetaan rauhallisemmin. Aluksi kolme kertaa viikkoon hyvä treeni, loput neljä päivää lepoa. Sitten taas lisätään määrää, omaa kroppaa kuunnellen. Hiljaa hyvää tulee, eikös niin? Jep, toivotaan parasta ja annetaan nyt mielen ja kehon rauhoittua ja palautua rauhassa! :) Eiköhän tämä tästä!
Niin. No se tulevaisuus. Meistä jokainen on varmasti ajatellut sitä joskus. Ainakin silloin kun ollaan elämän suurten valintojen edessä. Tosiaan, meikäläistä enemmän kuin jännittää tuo tulevaisuus. Ehkä jopa hieman pelottaa... Ahidstaa. Haluaisin kovasti vastauksia erinäisiin kysymyksiin. Asioista 5-10 vuoden päästä. Millainen on onnellisuuteni laita silloin? Miltä näytän? Millainen on taloudellinen tilanne? Entäpä ihmissuhteet ja terveys? Missä asun? Mikä koulutus minulla on? Ei sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei oikeasti tiedä. Ja kun minä nyt olen sellainen ihminen, että esim. sunnuntai-iltana pitää ehdottomasti olla ensi viikon suunnitelmat ja ohjelma kasassa, ainakin suurinpiirtein. Ja lukea kalenterissa. Kaikki pienetkin jutut, haluan nekin merkata kalenteriini. Oi jestas, mitä tekisinkään ilman tuota mintun väristä kalenteriani, joka kertoo minulle, mitä huomenna on ohjelmassa. Kyllä se hieman pistää ahdistamaan kun on asioita, joita ei voikaan viimisen päälle suunnitella. Koulutuksen ja välivuoden lukion jälkeen olen kyllä suunnitellut. Mutta kun niiden lisäksi on paljon muitakin seikkoja. Ja jos totta puhutaan, en enää ole edes niin varma tuosta jatkokoulutuksestakaan. Haluan vain hyvän ja suunnitellun tulevaisuuden ja haluan jo nythetitässähetkessä tietää, mitä se tuo tullessaan. Ei meillä kiirettä oo, aikaa on huoletta harhaan mennä Hätähousu rauhoitu jo, kohta aivan, kohta löytyy tie
Sydämeni laukkaat ihan turhaan
Väsyneenä et huomaa, hyvä risteys tulee vastaan
Kohta aivan, kohta löytyy tie
Sydämeni viisas sä oot
Ei panikoida, Ei hätiköidä - Johanna Kurkela
Hektiset viikot. Pari takana ja varmasti paaaaljon edessä. Perjantaina on matikan uusintakoe. Joo, en taaskaan päässyt ensimmäisellä kerralla läpi. Tästä on päästävä, muuten saatan joutua sanomaan heipat lukiolle ja "hauska tutustua" laivanruumansiivoja-ammatille. Nyt on keskiviikko. Eli pian se stressi helpottaa! Se ei silti poista varsinaista ongelmaani. Vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Aika ei meinaa millään riittää kouluun, nukkumiseen, saliin, hevosiin ja koulujuttuihin, joita tällä hetkellä on aikamoiset määrät. Ja kun ei mistään voi tinkiä. Olen yleensä kuuden aikoihin vasta kotona. Usein nukkumaanmeno venyy, esimerkiksi koulujuttujen takia. Esseitäkin on tullut kirjoiteltua tässä aika määrä viimeviikkoina. Nyt kun minulla on tunnin hengähdystauko ja kirjoittelen tätä blogipostausta, tajusin koneen avatessani, että en ole ollut koneella (tekemässä jotain muuta kuin esseetä tai erinäisiä tutkimuksia) varmaan viikkoon. Omituista. Mulla on oikeasti tainnut olla kiire. Stressin ja kiireen huomaa valitettavasti myös kropassa. Öinen hampaiden kova yhteen pureminen ja narskuttelu on lisääntynyt. Nyt päätä särkee ja leuat ja posket ovat arat. Jes, sekin vielä. Eikä sinne hierojallekaan ehdi missään välissä. Ihme oravanpyörä tai mikä onkaan. En tiedä, mutta nyt sitä ollaan loman tarpeessa. Oho, aika rientää. Nyt täytyy lähteä tallille, jotta illalla on aikaa ottaa matikankirja esille.
