Paljon on muuttunut.
Paljon on vielä edessä.
Hyvä niin, koska paljon on vielä opittavaa.
Oppia ikävä kaikki.
Jännittää, pelottaa, ei jaksa, ei pysty, ei ymmärrä.
Mikään ei pysy kasassa ja tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan.
Pakko avautua, mutta kenelle? Ei kenellekään. Ehkä tänne blogiin sitten.
Parhaat ystävät ovat tärkeintä. Eivät hekään silti voi tehdä ajatustyötä ja muita tärkeitä juttuja puolestani.
Suru vie enemmän energiaa kuin onnellisuus. Sen olen huomannut. Siksi yritän välttää surua viimeiseen saakka.
Joskus kadotan asenteeni. Sen takaisin kaivaminen vie aikaa ja voimaa. Onneksi usein kuitenkin löydän sen. Asenteeni lämpötila on huomattavasti pakkasen puolella.
Pää voi särkeä siksi, koska se on niin täynnä erilaisia ajatuksia, joista jotkut ovat ristiriidoissa keskenään. Ainakin luulisin niin. Ainakin siltä nyt tuntuu.
Tämä biisi kuvaa hyvin fiiliksiä. Iloisen kuuloinen biisi, joka kätkee omasta mielestäni surullisen sanoman sisälleen.
This is what makes us girls
We all look for heaven and we put our love first
Somethin' that we'd die for, it's our curse
Don't cry about it, don't cry about it
This is what makes us girls
We don't stick together 'cause we put our love first
Don't cry about him, don't cry about him
It's all gonna happen
Kun koeviikko kovaa vauhtia puskee päälle ja fiilikset sekä olotila ovat tälläiset, niin tyhmäkin sen tajuaa ette siitä mitään hyvää luultavasti tule. Koita tässä nyt sitten tsempata itseä, kaiken väsymyksen ja näiden monimutkaisten ajatusten keskellä. Huhhuh. Joskus tuntuu, että elämä on kovaa. Toisaalta, jossain se on vieläkin kovempaa.
Xx Aino
viimine lause, oon ylpee sust :3 ja muutenki aika herkkää :3 mut hei älä ny mökötä, ei oo nii vakavaa :(
VastaaPoistaja jos ei muute olo kohene ni viimeistää huome (siis tiistain 18.11.2014) kolmannel tunnil :DDDDDD ♥
Ahh voi miten hyvä ;D Jooo pakko välil vähä herkistelläkki :3
Poista