Nothing hurts like the pain

Kauan kesti ymmärtää,
kuinka helppoa on maailma parantaa,
että jotain muistaa jotain unohtaa,
että hymyilee lapsen lailla,
eikä pelkää rakastaa.


Joo moi taas! =) 

Tulin taas tänne kirjottelemaan kaikkee, ei niin oleellist tai kiinnostavaa, mut kuhan nyt pidän teijät lukijat hereillä. :D 

Oon miettiny parii juttuu, silleee en tiiä miks, mut kuhan oon vaa miettiny tos lenkkeilles ja matol istues. oon ihan oikeesti, iha tosissani istunu tänäänki varmaan kaks tuntii mun matol ja miettiny kaikenlaista ja samaa aikaa kuunnellu jotain iha random musaa. :D  Joo, en tajuu mikä mua vaivaa, mut vaivatkoo jos se saa mut miettii kaikkee! :D 

Eka asia on se, mist oon huomannu et ihmiset puhuu paljo... Ikäero. 
Mun mielest on puhuttu kauheesti jokapuolel ihmisten ikäeroist. Eiks se oo niiden oma asia? Ja jos juttu toimii, ni miks pilata muitten onnee sillä, et alkaa inisee ikäerosta? Ei mitään ideaa. 
Rakkaus ei oo numeroit, vaa kaks  ihmist välittämäs ja rakastamas toisiaan. 
Ymmärrän joo sen, et jollain 60 vuotiaalla ukolla on vaikka 25 vuotias nainen, kylhä se nyt on jo aika naurettavaa mut silti, se on ehkä ihan heijän välinen asia, eikä kenenkään muun siit tarvii spekuloida. 
Parisuhtees ikäeroo tärkeempää on mun mielest se ite rakkaus.  Ikä ei oo mikää mittari mittaamaa rakkauden määrää. 

Toisest jutust kerron kai joskus toiste, koska en nyt jaksa enempää kirjotella. 

Ja siis en tosiaa tiiä, kui tämmösii mietin, mut nojuuuu, tuli vaa mielee. :D 

Ihanaa lauantait kaikil ihanuuksil! =) <3 

Terkuin Aino